Arkkiatri Risto Pelkosen puhe 15.2.2014 vuosijuhlassa

Keski-Suomen lääkäriyhdistyksen 90 vuotis-vuosijuhlassa juhlapuheen piti arkkiatri Risto Pelkonen, tässä hänen puheensa kokonaisuudessaan.

Keski-Suomen lääkäriseura 90 v. Aalto Sali 15.2.2012 Risto Pelkonen

Jyväskylä  kesäkuun 17 päivänä  1914

Rakkaat kotijoukkolaiset !

Vihdoinkin Selvillä. Tällä kertaa läpäisin tentin aika hyvin ja aivan ensimmäisenä pääsin töihin. Mukavalta tuntuu, kun jännitys on poissa, jota  loppupuolella tuntui vahvasti olevan. Matka kului hyvin. Erään venakon kanssa pääsin pakinoihin. Enkä  irti tahtonut päästä lopulta, niin toisiimme rakastuimme.  Vaikka ajatukset suurimmaksi osaksi kätten liikkeillä vaihdettiin. Hyvää harjaannusta oli se minulle.

Täällä asuskelen lehtori Hannikaisella. Nyt tarvitsisin  pyykkiä noin 4 viikoksi.  Mukavaa olisi saada kirjava paita ja vyö ettei olisi niin kuuma kesäpäivänä. Kengät suutarista ja hienoja sukkia.

Vielä  kirjoja tarvitsen.  Iso ja pieni saksalainen Kemia ja ehkä Kompan Kemia. Saksalais-suomalainen sanakirja ja Aarnen korjatut pro exercitio harjoitusvihkot.   

Kovin hauskaa olisi saada rakkettini tänne. Meillä on niitä nyt kolme. Joten puuttuu vain minun jotta  saisimme täydellisen laagin kokoon. Pihassamme on muuten Kaupungin paras kenttä. Tennismaila taisi vielä silloin englantilainen rakketti.

Sitten raha-asiat. Kuten arvaatte on niitä tarvis. Nyt tulisi minun ostaa ruokaliput  kaksi  ateriaa päivässä kuukaudeksi 45 mk ja asunto maksaa.. Kallista lystiä on elämä Jyväskylässä.  Kirjoittakaa pian. Joko ruusut kukkivat. Erkki.

Tällaista   oli opiskelijan elämä Jyväskylässä - sata vuotta sitten 1914.  Kallista lystiä Mutta kuka oli tuo Erkki. Hän oli isäni.  Erkki  oli varmaan   valmentautumassa medikofiilitutkintoon         upouudessa kesäyliopistossa. Joka oli  petustettu edellisenä vuonna, ja   kaikesta päätellen myös opiskelemassa   elämää. Lääkäri isästä tuli niin kuin Aarne-veljetsään  Mutta opittiinko kesäyliopistossa elämään ihmisiksi, sitä en tiedä.  Kelpo  mies kuitenkin neljän lapsen isä – professoriainesta. Kuoli nuorena miehenä astumalla miinaan jatkosodan alussa.

1914 oli huono vuosi. Silloin syttyi kauhistuttava maailmansota ja pian toinen. Se päättyi kahteen järkyttävään ydinräjähdykseen.  Mutta numero neljä on tässä piirissä onnen ja hyvän tahdon luku. Siis Onnen luku. Ja hyvän tahdon merkki. Tämä maineikas yhdistys perustettiin 1924 90 vuotta sitten niin kuin tämä talokin,  1934 Jyväskylän seminaarista kehkeytyi korkeakoulu. 1944 tehtiin aselepo. Suomi voitti itsenäisyyden vaikka hävisikin sodan.  ja  1954 perustettiin keskussairaala toisena Suomessa.  Sitten on vielä nelostie,  valtatie 4,  opillisen sivistyksen valtaväylä. Viesti kulkee  Hgin, Jkylän,  Oulun ja Lapin yliopistojen kautta  Utsjoelle saakka.  Ja sieltä takaisin. Olemme siis syvän sivistyksen sylissä. Korkealla hetkellä hyvän toveruuden hengessä Alvar Aallon salissa Wolmar Schildtin jalanjäljillä. Kotiseutulaulun sanoin

Syntymäpaikka  kun on sydän Suomen

siis sitä suottako kiittelisin?

Täällähän aukeni ens' elon huomen,

tänne ma toivon hautanikin.

Täällä on naapuri heimoni verta,

täällä on ystävä voittamaton,

tänne, ah, tänne on kaipaus kerta,

täällä on kaikki, mi kallista on!

Tämä  puheenvuoroni  on kiitos- ja ylistys laulu. Sanoja  lääkärin työn ja hyvän toveruuden ylistykseksi. Ilman säveltä. Sydämellinen kiitos siitä että   saamme tänä  iltana taas kerran olla  teidän joukossanne. Edellisestä kohtaamisesta on kulunut 15 vuotta. Suurin kiitos  kuuluu   niille kunnioitetuille virkasisarille ja - veljille, jotka ovat perustaneet tämän yhdistyksen ja ylläpitäneet sen   arvokkaita perinteitä. Kultainen kiitos kuuluu myös niille emännille ja isännille, jotka ovat valmistaneet  tämä juhlahetken.  Ylistetty olkoon   yhdistyksessä vallitseva henki ja keskinäinen toveruus, vireä tieteellinen harrastus, jota saimme ihaillen kuunnella juhlaseminaarissa  ja   oppimisen ilo,  lääkärin työn rikkaus, ja siitä kumpuava lähimmäisen rakkaus. 

Syntyminen on ihme, elämä lahja ja kuolema pakko. Suuria salaisuuksia kaikki tyyni.  Niiden keskellä  lääkärillä on aitiopaikka.  Sieltä  avautuu elämän suuri näyttämö,   sen ilot ja surut, valot ja varjot, terveys ja sairaus, alku ja loppu.  Tällä  näyttämöllä lääkäri on hyvän elämän asialla – ja kuolemassa mukana  Lönnrotin opettajan Immanuel Ilmonin  sanoin totuuden tulkki kaikessa, mikä koskee ihmiskunnan hyvää ja ihmisten oikeuksia, peloton parannuksen edustaja.  Siis totuuden tulkki ja  peloton parannuksen edustaja. Paljon sanottu ja paljon vaadittu. Lääkärin työ onkin  enemmän kuin ammatti. Elämän tapa, identiteetti ja kutsumus. Kannanotto jakamattoman ihmisarvon, elämän kunnioituksen ja oikeudenmukaisuuden puolesta.

Tiede kertoo, minkälainen maailma on. Taide antaa elämälle mielen. Luovan tieteen ja taiteen tekijöille  on yhteistä se, että molemmat tuottavat tekijöilleen yllätyksiä.  Kunhan vain mieli on avoin – ja katsoo maailmaa uteliaan lapsen tavoin. Tieteellisen tutkimuksen tuottama  ja  kriittisesti arvioitu  tieto – on lääkintätaidon rationaalinen perusta. Tieteen käsitykset muuttuvat tiedon karttumisen myötä ja menetelmät kehittyvät, mutta lääkintätaidon humanistinen ydin   lähimmäisen rakkaudeksi kutsuttu altruismi on pysyvä arvo. 

Taide  asuu lääkärin kätten työssä, tyylissä,  kuuntelemisen  ja kohtaamisen taidossa. Taide on myös väylä itseymmärrykseen, luovan mielikuvituksen ehtymätön lähde  ja avoin ovi oppia elämän monimuotoisuutta  ja ihmisten mielen liikkeitä.  Mutta yhtälailla taide on terveyden lähde ja monipuolisen parantamisen väline. Ars longa, vita brevis - kirjoitti Hippokrates runsaat kaksituhatta vuotta sitten ja  näin on kirjoitettu yhdistyksen juhlakirjan kanteen 15 vuotta sitten . Taide pitkä, elämä lyhyt. Mitä enemmän taidetta, sitä  parempi ja pitempi elämä.

                                Meidän pitäisi joka päivä

kuulla ainakin yksi pieni laulu

lukea yksi pieni runo

nähdä yksi ensiluokkainen maalaus

jos mahdollista lausua jokunen järkevä sana

Nämä Goethen sanat olen löytänyt Ulla Viljasen Jyväskylän yliopiston pro gradu tutkimuksesta. Sen  aiheena oli  Parantava kuva, parantava ympäristö

Tässä me nyt olemme kahden maailman välissä.  Menneen ja tulevan.  Nostalgian ja utopioiden välisessä maastossa ihminen on hyvin ristiriitainen suhteessaan menneeseen ja tulevaisuuteen. Mennyt maailma on muistissa ja sukupolvesta toiseen siirtyvässä perinteessä,  kirjoissa ja kansissa. Se ei koskaan palaa, mutta on aina läsnä  ja piileksii mielen maailmassa. Ilman historian tuntemusta emme voi ymmärtää mitä tässä ajassa tapahtuu , ja turhuutta  on tulevan tutkiminen. 

Tulevaisuus  on avoin ja täynnä mahdollisuuksia.  Intialaisen sananlaskun mukaan Jos yksi ovi sulkeutuu, tuhat aukeaa. Kaukana   horisontissa siintävät  ennen näkemättömät tieteelliset keksinnöt, tekniset mahdollisuudet ja  hyvän hoidon välineet.  Voimmeko  siis astua turvallisesti kohti tulevaisuutta muina miehinä tai naisina kaikessa rauhassa, katsella taaksepäin  ja ihailla kättemme töiden tuloksia.

Askelmerkit ovat tarpeen, sillä välineellisten arvojen maailmassa voi eksyä tieltä.  Jos yksilön edut menevät yhteisen  hyvän edelle ja taloudelliset arvot saavat ylivallan, huonosti käy parantajalle, parantamiselle ja paranemiselle. Mikään ei auta on löydettävä  yhteinen sävel ja siihen nuotit. Se ei ole aivan helppoa kun meitä on niin moneksi. Mutta filosofi Karl Jaspersin sanoin  ”Yksityisissä ihmisissä, heidän erilaisessa syntyperässään ja heidän outouteen asti toisistaan poikkeavissa elämänkäsityksissään ja elintavoissaan piilee jotakin, jossa on viittaus yhteenkuuluvuuteen. ”

Yhteinen sävel syntyy kuuntelevassa yhteisössä. Siellä päämääränä on yhteinen hyvä, erilaisuus viittaa yhteenkuuluvuuteen, luova mieli on vahvuus ja pilke silmäkulmassa voiman lähde. Jokainen on oppilas  ja opettaja. Oman yhteisönsä onnen seppä. Tätä sanotaan aidoksi kollegiaalisuudeksi.

Kysymys  on kutsumuksessa  Kutsumus nousee suoraan sydämestä. Se on sisäistä  varmuutta   oman työn merkityksestä;  uskoa , että hyvää on olemassa, toivoa,  että hyvä toteutuu lääkärin työssä ja luottamusta siihen, että auttamisen eetos on keskuudessamme kestävä arvo.  Siinä ovat lääkärin työn järki ja moraali, sydän ja omatunto, henki ja aine,  jaksamisen avaimet ja hyvän ammatillisen elämän eväät.

Nämä ikiaikaiset hyveet versovat hyvässä toveruudessa ja  voivat hyvin tässä joukossa saman henkisten ihmisten keskuudessa.  Hyvässä toveruudessa, työssä ja levossa,  arkipäivinä  ja juhlahetkinä, kaskuissa ja tarinoissa.    Juhlia on täällä juhlittu, ja lavatansseja tanssittu,  retkiä tehty ja viini   virrannut.   Saatan kuvitella, että yhdistyksen perustajat siinä toisessa todellisuudessa, josta me emme voi tietää mitään,  ovat  ylpeitä jättämästään perinnöstä.  Iloitsevat ammatillisesta vireydestä, yhdistyksen aatteen varjelemisesta  ja hyvän toveruuden viestin siirtämisestä sukupolvesta toiselle.  Kätkekäämme tuo viesti sydämiimme ja tutkiskelkaamme sitä niin kuin Maria aikanaan.

Koko lääkärikunnan puolesta toivotan sydämellisesti onnea 90 vuotiaalle Keski-Suomen lääkäriyhdistykselle  ja ehdotan, että nousemme ja nostamme maljan  tämän yhdistyksen onneksi,  Kalevalan sanoin.

Tämän iltamme  iloksi

päivän kuulun kunniaksi

vaiko  huomisen huviksi

Uuen aamun alkeheksi.